Jokin sydänalassa yksinkertaisesti tyyntyy – arviossa White Moth Black Butterfly

Julkaistu Infernossa 8/2017.

White Moth Black Butterfly
Atone
KScope

Tässäpä todiste, että TesseracT pystyisi säveltämään sielukkaita biisejä jos haluaisi. Englantilaisen djent-jättiläisen laulaja-biisintekijä Daniel Tompkins on yhdistänyt toista kertaa voimansa intialaisen progemetalliyhtyeen Skyharborin biisintekijän Keshav Dharin kanssa. Jälki on hurmaavan herkkää ja kaunista.

Metallia materiaali ei tosin ole nähnytkään. Progenkin kanssa tuttavuus on vain pinnallinen: White Moth Black Butterfly on lähempänä popversiota Massive Attackistä kuin mitään muuta, mitä kokoonpanon historiasta löytyy.

Jos Infernon lukija pääsee yli tästä kompastuskivestä, Atone on fantastinen levy. Sen hypnoottinen tunnelma, Tompkinsin soinnukas tenori ja naislaulaja Jordan Turnerin utuinen äänenväri silittävät kuulijan sielua kuin hopeainen silkki. Kun vaikkapa Symmetry-biisin tummanpuhuva tunnelataus yhdistyy Jordanin suloisenpehmeään henkäilyyn, jokin sydänalassa yksinkertaisesti tyyntyy.

Tämä onkin bändin toinen yhtymäkohta Massive Attackiin: perinteisesti kevyet elementit, syntikat ja popmelodiat, voivat tuottaa oikeissa käsissä hyvinkin raskasta tulosta.