Pitkäsoitto taltiointiin jo 2003–04, mutta rahojen loputtua ja miehistön vaihduttua julkaiseminen jäi. Tämän jälkeen yläsavolainen orkesteri julkaisi varsinaisen debyyttinsä 2007 vain hajotakseen vielä samana vuonna. Viime vuonna tapahtuneen kolmen keikan comebackin myötä Kolme miestä ja beibi päätettiin vihdoin ja viimein saattaa ihmisten saataville, formaattina tietenkin pelkkä vinyyli. Eikä tässä vielä kaikki.
Musiikillisesti Jumalan Ruoska sivaltelee varsin karskia ja rosoista rokkia, jonka juuristosta löytyy myös punkkia niin asenteellisesti kuin musiikillisestikin. Kun kokonaisuutta sekoitetaan vielä kappaleesta riippuen twist-, jazz-, jytä- ja ties millä muilla rockvaikutteilla, albumi on melkoisen outo lintu tai kala.
A-puolen varsin menevän avaustrion Katuhässäkkä, Siihen tottuu ja Maantiesotilaat jälkeen samalle tasolle ei pääse kuin B-puolen avaava Haluutsä että mä delaan? Näistä neljästä kappaleesta olisi saanut kursittua melko mukavasti toimivan ep:n, nyt loput kahdeksan kappaletta sekoittaa ja taannuttaa kokonaisuutta alle keskinkertaisuuden.
Jumalan Ruoskan omintakeista asennetta ja tyyliä on pakko arvostaa, vaikkei siitä pitäisikään. Kylähulluja kun näkee harvemmin enää nykyään.