Levyn promokirjeessä luvataan eeppistä elokuvamusiikkia. Jos leffamaailman huippusäveltäjiä ei lasketa mukaan, genrestä tulee mieleen lähinnä elokuva- ja pelimusiikkia säveltävä Two Steps from Hell -tuotantomusiikkiyhtiö sekä muutama muu alan huippunimi. Italialainen Daniele Mazza operoi samassa ulottuvuudessa fantastisilla ja mahtipontisilla teemoilla.
Immortals on neoklassista, pompöösiä ja synavetoista leffamusaa metallirumpukompeilla ja korkealta soivalla sähköskeballa höystettynä. Paljon kuoroja, perkussioita ja jousisoittimia, hieman huiluja ja pianoa. Sitä tyypillistä genren tavaraa.
Mazza on power metal -bändi Ancient Bardsin pääjehu, ja se kuuluu aivan liian selvästi. Musiikki on juustoista ja rempseää – ja niin kovin kliseistä. Edes soundimaailmaan ei ole haettu mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Tehdasasetuksilla mennään.
Tuplabasarit paukkuvat ja torvet törisevät, skitta vetää eeppisen soolon ja naiskööri huutaa korkealta ja kovaa. Nostakaa se nyrkki kohti taivasta, ou jeah!
Ehkä Immortals olisi toiminut paremmin Ancient Bardsin levynä. Tällaisenaan se on lähinnä demo-osastoa genressä, jossa tarvitaan poikkeuksellista lahjakkuutta ja näkemystä.