Ensiferum pyrki tuomaan uuden albuminsa kappaleisiin live-energiaansa, missä se epäilemättä onnistuukin. Itse biisit ovat valitettavasti korkeintaan keskinkertaisia, ja eeppiset helmet loistavat poissaolollaan.
Levyn avausraita Ajattomasta unesta lupailee melkoisen mahtipontista meininkiä. Tätä seuraava singlebiisi For Those About to Fight for Metal on menevä ralli, mutta sen kummoisemmaksi esitystä ei voi kuvailla. Biisi saa jalan vipattamaan, mutta se ei tarjoa mitään hirveän yllätyksellistä tai uutta. Sama ongelma on havaittavissa halki kiekon. Kappaleet ovat tarttuvia, mutta vähän turhankin helppoja paloja purtaviksi.
Puhdas laulu ei ole albumin parhaita puolia, ja paikoin toivoo, että bändi olisi pysynyt mieluummin örinässä. Hanuristi Netta Skog tosin laulaa I Will Never Kneel -kappaleella melkoisen tyylikkäästi, mistä hänelle kiitosta.
Two Paths on menevä albumi, mutta Ensiferumin alkuaikojen eeppiset tunnelmat ja puhti jäävät uupumaan. Albumin biisit toimivat varmasti viihdyttävästi keikalla, mutta mitään elämää suurempia elämyksiä se ei tarjoa.