Kärsii kasvottomasta olemuksesta – arviossa Eripura

Julkaistu Infernossa 7/2020.

Eripura
Riitasointuja
Shity Sity

Vuonna 2010 perustettu, nyt jo hajonnut Eripura on päättänyt pistää aikoinaan levyttämänsä kolmen demon materiaalin samojen kansien väliin. Yhtyeen suomirockin, melodisen punkin ja kasariheavyn välimaastossa kulkevat kappaleet ovat pääsääntöisesti masentavia, eivätkä aina hyvällä tavalla.

Yhdeksän kappaletta ja kolme remixiä sisältävä kokoelma kärsii melko ponnettomasta yleisilmeestä ja kasvottomasta olemuksesta. Etenkin Jaakko Äijälän lauluun olisi kaivannut lisää voimaa ja tulkintaa.

Ymmärrän silti täysin, miksi tällainen kokoelma on haluttu julkaista. Se on yhtyeelle hyvä tapa muistella menneitä ja sulkea tarvittavat ympyrät. Sille ei voi kuitenkaan mitään, että musiikki ei enimmäkseen säväytä. Ja se Misantropian laki -biisin Mikko Alatalo -lainaus ei ole lähellekään niin näppärä kuin yhtye ehkä kuvittelee.