Ruotsin raskaan musiikin alamaailmassa kannuksia hankkineen entisen Ghost-kitaristin Henrik Palmin kolmas sooloalbumi on odotetun venkuroiva tapaus. Kyseessä on multi-instrumentalistin tyylille ominaisen kirjava, outo ja kokeileva trippi avantgarderockiin.
Palmilla on ilmiömäinen kyky kuljettaa kappaleissaan valtava määrä eri musiikkityylejä ilman että lopputulos on ärsyttävää sillisalaattia. Tämä kertoo sekä tyylitajusta että monipuolisesta musiikillisesta historiasta. Vaikka erilaisia soundeja, ääniefektejä ja instrumentteja löytyy ällistyttävän paljon, kaikki osaset puhuvat samaa karheaa katutason kieltä.
Miellyttävän luomusti ja kesyttömästi soiva levy on käsityön taidonnäyte. Siinä ei ole mitään siloteltua, vaan kaikki kummallinen hämyily ja monologisuus kuulostaa rehelliseltä ja kiehtovalta. Klassinen rock, anarkopunk, goottirokkailu, post-metal ynnä muut vaikutteet vilisevät kappaleissa kuin hyvän elokuvan kohtaukset. Vierailevien muusikoiden panos täydentää alusta loppuun pelittävän kokonaisuuden.
Odotetun hyvä ja osin jopa odotukset ylittävä levy, joka tuntuu paranevan joka kuuntelulla. Teoksen tähän mennessä ravisuttavimpina täkyinä nostettakoon esiin biisit Instrumental Funeral, Subway Morgue ja Swim to the Light.