Sinfonisen popmetallin ykköstykin kahdeksas studioalbumi noudattaa bändin salonkikelpoista menestysreseptiä, mutta nyt kauniissa kuoressa on vihasta tehty särö.
Tyhjänpäiväisyyttään kumisseen Resistin (2019) lailla Bleed Out on liian virheetön kokoelma särmättömiä ja harmittomia, elegantteja ja kauniin melodisia kappaleita, joita hallitsee valtava tilan tuntu ja kallis, massiivinen äänimaailma. Kitarat möyrivät syvältä ja paksusti. Stratosfäärissä leijuu Sharon den Adelin eteerinen, aavistuksen hätääntyneeltä kuulostava ja nyttemmin oopperamaneerit tyystin hylännyt keijulaulu.
Biiseistä seitsemän on julkaistu sinkkuina ja niistä kuuluu siirtymä Resistin scififantasiasta kohti oman maailmamme inhorealismia. Siitä peliin tulee mainittu viha, ja se tuo joillekin levyn painokkaimmista biiseistä merkityksen.
En ole ikinä mieltänyt bändiä poliittiseksi, mutta nyt Within Temptation ottaa kantaa niin nuorukaisia liukuhihnalla lihamyllyyn lähettävään sotapropagandaan kuin viime vuosina liian yleisesti takapakkia ottaneisiin naisten oikeuksiinkin.
Musiikillisesti uutuus ei tuo bändin pirtaan mitään uutta, mutta jos sanoilla voi vaikuttaa, Bleed Out voi olla bändin tärkein albumi.