Keskittymistä vaativa musiikillinen runsaudensarvi – arviossa Ænigmatum

Julkaistu Infernossa 8/2021.

ÆNIGMATUM
Deconsecrate
20 BUCK SPIN

Teknisen death metalin ystäville olisi tarjolla jälleen uusi nimi, jonka soitinilottelua voi seurata rillit huurussa ja keppi tanassa.

Oregonilainen Ænigmatum maustaa kikkailuaan melodisemman siiven black metalilla, modernin jazzahtavalla riitasoinnuttelulla ja jopa klassisen musiikin elementeillä. Mukana ei ole mitään sinfoniorkesteita tai muuta mahtailua, vaan miekkoset saavat aikaan massiivista menoa ihan bändisoittimilla ja nelikkona. Progressiivisesta otteesta huolimatta äärimetallointi on sopivan äksyä ja aggressiivista, välillä grindailuun saakka. Hitaampi paatos taas muistuttaa hitusen Behemothin mahtailuista.

Soittotaitoa on kuin isossa kylässä, ja nauhattomalla bassolla on modernin linjan mukaisesti iso rooli. Basisti Brian Rush tiputteleekin varsin hienoja juttuja, ja levyltä löytyy jopa pieniä pelottavia bassosooloja, toki hillityissä määrin.

Vaikka meno on laadukasta, nelikon visio on toistaiseksi vahvempi kuin toteutus. Kimurantteja, jopa esoteerisia kappaleita ei saa haltuun vasurilla, eli levy vaatii kuulijalta tiettyä orientaatiota. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla musisoinnista ei saanut juuri mitään otetta, mutta hiljalleen mieleen jääviä melodianpätkiä tai jämäköitä riffiryppäitä alkoi löytyä yhä enemmän.

Ænigmatumin toinen albumi on melkoinen musiikillinen runsaudensarvi, kunhan siihen malttaa vähän keskittyä. Raju, monipuolinen ja elävä kokonaisuus.

Lisää luettavaa