Kikkahevin Iisakinkirkko – Arviossa Malpractice-uutuus

Levyarvio julkaistu Infernossa 8/2014.

Malpractice
Turning Tides

Sencory
4_kirvesta

Kotimaisen progemetallikentän pioneereihin laskettava Malpractice on rakentanut neljättä kokopitkäänsä kuin Iisakki kirkkoaan. Jo reilun vuoden verran valmiina ollut materiaali näkee viimein päivänvalon nimellä Turning Tides. Levyn julkaisee amerikkalainen Sencory Records, mikä merkitsee ”Mällille” ensimmäistä maailmanlaajuista julkaisua.

Seitsenraitainen on kaikesta teko- ja julkaisuvaiheen säätämisestä huolimatta erinomainen ja tasapainoinen kikkahevialbumi, joka nojaa korkeatasoiseen soittoon ja melodisesti kiinnostaviin teemoihin. Pitkät biisinmitat kantavat ja säilyttävät mielenkiinnon kiireestä kantapäähän, pääasiassa perinteisiin avuihin luottaen. Moniulotteisten säkeistöjen ja väliosien jälkeen päästään yleensä joka kerta koukkumelodialla varustettuun kertosäkeeseen, eikä kyseisellä reseptillä voi yksinkertaisesti hävitä.

Malpractice-uutukaisen vahvuus on myös mainioissa yksilösuorituksissa. Omnium Gatherumistakin tuttu, hyvin yhteen pelaava kitaristikaksikko Joonas Koto–Markus Vanhala punoo juoniaan kilpaa esittäen asiansa selkeästi, kirkkaasti ja melodioiltaan mehukkaasti. Vokalisti Aleksi Parviainen taipuu ääneltään moneksi, olivat kyseessä sitten matalalentoiset fiilistelyt tai korkeat ja särmikkäät laululinjat. Basisti Jonas Mäki petaa varman pohjan yhdessä sydämensä kyllyydestä tykittävän rumpali Toni Paanasen kanssa. Jälkimmäinen osoittaa viimeistään tällä levyllä kuuluvansa tämän maan ykköspannuttajiin.

Kaikki Turning Tidesin soitannollinen hienous kulminoituu osuvasti levyn loppupuolen Symphony of Urban Discomfort -instrumentaalissa, joka on vakuuttavin Dream Theater -pastissi aikoihin.

Aika näyttää, mihin Mällin ura jatkossa suuntautuu, mutta se tekee omassa karsinassaan edelleen vertailunkestävää matematiikkametallia.