Helheim
raunijaR
Dark Essence
Norjalaisbändit ovat osanneet ammentaa traditioista ja juuristaan etenkin mustan metallin piirissä. Yli 20-vuotias Helheim lukeutuu luennassaan black metal -vaikutteisesta viikinkimetallista esimerkiksi Einherjerin, Taaken ja Burzumin kansoittamaan kaanoniin.
Yhtyeen kahdeksas pitkäsoitto on ripottelevan kokeileva tavalla, jollaista en olisi osannut odottaa. Blackmetallinen raakuus on vähentynyt, ja tilalle on tullut keveänsävykästä, fiilistelevää ja jylhän atmosfääristä otetta. Laulupuolellakin on painotuttu synkeän rähinän sijasta puhtaaseen lauluun, joikailuun ja tarinalliseen puheluun. Tempoissa edetään aikaisempaa hitaammin, ja niitä koristavat monipuolisesti sekoittelevat ja tunnelmoivat toistokierrot.
Pohjoismainen mytologia pauhaa ylväästi ja mielikuvallista historialatausta luoden. Sovitusten tekoon on syvennytty selvästi hartaudella. Levyn ilmapiiriä voisi luonnehtia jopa mytologisromanttiseksi. Kerronnallisen sankarimaisesti toitottavasta biisikaksikosta Åsgards Fall III ja IV nousee vahvoja Bathory-viboja, mikä ei ole kuin sopivaa.
Helheim-uutuus on norjalaisen kuuloinen, kauniin perinnetietoinen ja rehellisen komea paketti viikinkimetalliepiikkaa. Albumi ei saa aikaan aivan jäätäviä kylmänväreitä, mutta silti roiman määrän kunnioittavaa hyväksyntää.