Kompromissiton musta vyöry käy päälle kaiken alleen musertavana aaltona – arviossa Black Curse

Julkaistu Infernossa 7/2020.

Black Curse
Endless Wound
Sepulchral Voice

Nyt jytisee! Denveriläisnelikon debyytti lennättää hautakammion ovet selälleen ja pöläyttää mustan kuolokirouksen suoraan viattoman kuuntelijan kasvoille. Ja tokihan kunnon suihkaus death metal -hometta virkistää!

Vaikka kyseessä on esikoislevy, ukot eivät ole keltanokkaosastoa vaan taustoilta löytyy muun muassa sellaisia orkestereita kuin Blood Incantation, Spectral Voice ja Khemmis. Endless Wound soi erittäin synkkänä ja raskaana, kaukana modernin teräväsärmäisestä viilauksesta, ja örinöissä on niin kuiskaavaa manausta kuin viemäritason taajuttakin.

Black Cursen kuolometallista huokuu Archgoat-henkisen black metalin valoton ja armoton ote. Alkukantainen ja luomusoundinen musiikki liippaa paikoin läheltä Sarcófagon ja Celtic Frostin pioneerihommia, mutta sopassa lilluu paljon enemmän kuin vain vanhoilta nimiltä kierrätettyjä paloja.

Endless Wound on ketään kosiskelematonta, umpipimeää, barbaarista ja rumaa, hulluuden portteja kolisuttavaa synkennystä – armoa ei pyydetä eikä anneta. Levy ei sisällä elämää (tai kuolemaa) suurempia yksittäisiä hetkiä, vaan sen voima on nimenomaan kokonaisuuden muodostamassa kompromissittomassa mustassa vyöryssä, joka käy päälle yhtenä kaiken alleen musertavana aaltona.