Ruotsalainen death metal -pataljoona iskee pöytään viidennen kokopitkänsä. Vihtahousun nuoli on jousella ja verikylpy voi alkaa.
Pitkäsoitto on toinen nykyisen laulajan, Paradise Lostin Nick Holmesin kanssa. The Arrow of Satan Is Drawn jatkaa samoilla sorkanjäljillä kuin edellinen Grand Morbid Funeral (2014). Levy tarjoaa synkkää lunastusta, johon on saatu valonpilkahduksia kieroilla riffeillä ja pienillä melodioilla.
Tarjolla on homeisen orgaanisilla mutta jykevillä soundeilla puskevaa kuoloa, jossa soi ruotsalaisen ja yhdysvaltalaisen vanhan liiton lisäksi myös pahaenteisempi, mustaan metalliin kallellaan oleva paahto. Holmesin kuivana rapiseva örinäkin vie musiikkia lähemmäs blackiä kuin deathiä, vaikka jälkimmäisestä on toki kyse.
Levy on armoton, mutta armotonta on myös se, ettei siitä meinaa jäädä kouraan mitään. Bloodbathin pre-Holmes-levyillä death metal taottiin kalloon perinteisemmin, brutaalimmin ja iskevämmin keinoin, ja jälki oli sen mukaista. Nyt ei meinaa syntyä oikein minkäänlaista jälkeä.