Kovaa kaoottisuutta, mutta hieman ruosteisesti – arviossa Mutilator

Arvio on julkaistu Infernossa 3/2017.

17.05.2017
Mutilator
Immortal Force
Greyhaze

Belo Horizonte, Cogumelo Records ja vuosi 1987. Näillä määreillä julkaisun sisältöä voi arvailla jo melko pitkälle. Juuri arveltua Mutilator myös toimittaa.

Parilla vanhemmalla demoraidalla vahvistettu uusintajulkaisu puhaltaa Brasilian hurjien debyyttiin uutta eloa. Kiivas, synkkäsävyinen ja törkyisesti kiihdyttelevä death/thrash kolisee, rytisee ja paukkuu kuin favelan syvyyksissä riehuva jengitappelu. Ei sääntöjä, ei armoa, ja aseetkin ovat hieman ruosteessa.

Käytännössä tämä tarkoittaa kaiutettua huutolaulua, surisevia kitaroita ja alkukantaisen raivokkaasti kolisevia rumpuja. Soolot raiskaavat tärykalvoja ja kiire on kova. Nopeasti hakkaavaa virvelin ja bassorummun suoraviivaista tulitusta tarjoillaan isoja siivuja.

Tämä on valitettavaa, sillä kaoottisuuden alta on vaikea kaivella ainuttakaan mieleen jäävää riffiä. Nämä kohdat voi toki perustella varhaisen death metalin rakenteluvaiheessa olleella alkukantaisella raivolla. Tavallaan kyse on myös säälimättä kurkkua kuivaavasta aavikosta, jonka varrelle ripotellaan keitaita hivenen hitaampien ja selkeämmin rakenneltujen kohtien muodossa.

Tempoa laskiessaan Immortal Force näyttääkin tappavimmat kikkansa. Ei siitä silti mihinkään pääse, että vaikka Mutilator on Sarcófagon, Vulcanon ja Sextrashin tapaan huomattavan raaka ja täten aivan omaa viehätystä sisältävä bändi, musiikillisesti Immortal Force jää huomattavan kauas esimerkiksi Sepulturan samana vuonna Cogumelon kautta julkaisemasta Schizophreniasta.

Henkilökohtaisesti pidän vinyyliä jokseenkin yhtä surkeana formaattina kuin c-kasettia, mutta siltikin tämän kuunteleminen remasteroidulta cd:ltä kuulostaa jotenkin väärältä. Pienen budjetin pakottama likaisuus ja tarttuvuuden kustannuksella annosteltu raivo toimisivat tässä tapauksessa parhaiten juuri alkuperäiseltä, lämpimästi rahisevalta vinyyliltä. Tunteillakin on joskus väliä.

Lisää luettavaa