Erikoispiilolinssimies Dani Filthin johtama Suffolkin vampyyrilauma tarjoilee kolmattatoista pitkäsoittoaan. Kehto-fani voi huokaista helpotuksesta: tarjolla on samaa goottilais-dramaattisen sametinmustaa tunnelmointia kuin aina ennenkin.
CoF ei ole enää vuosiin suuremmin korjaillut kurssiaan. Existence Is Futile on luontevaa jatkoa yhtyeen diskografiaan, mutta siinäkin on omat heikkoutensa: herkkukohtia voisi leipoa rohkeasti pitkän kaavan kautta, eikä biisejä tarvitsisi tunkea täyteen tavaraa. Hienojen melodioiden ja koukuttavien riffien iskuvoima kärsii paikoin liian levottomista kappalerakenteista.
Mitä tulee teatraalisen ja kohtalokkaan äärimetallin takomiseen, Cradle of Filth on joka tapauksessa huippuryhmä. Taikaa on vielä jäljellä, olipa kyse sitten blastbeat-tulen raivosta tai synamaton ja naislaulun luomasta kummittelusta.
Veteraaniorkesterin uusin ei ole napakymppi, mutta sen yöllinen maisema avautuu kerros kerrokselta paremmin. Cradle of Filth on kuin vanha klassikkokauhuleffa: tavallaan liian tökerö ja ennalta arvattava, mutta silti aina kummalla tavalla viehättävä ja luokseen kutsuva.