Kuivahko soundi kaipaa mätänevän lihan läiskettä ja saastaisen visvan lätinää – arviossa Under the Church

Julkaistu Infernossa 1/2018.

Under the Church
Supernatural Punishment
Pulverised

Kun kyseessä on ruotsalainen kuolometalli, ei odota kohtaavansa kovin pahaa pettymystä. Eikä vanhan liiton äijien – taustalla on muiden muassa Mercilessiä ja Morbidia – kakkoslevy juuri ahdistakaan. Ei se tosin ole niin hekumallista mörssäystäkään, että ilontippa heruisi. 

Supernatural Punishment on hyvää perusdödöä humppatempolla, yleensä melko varma nakki diggailtavaksi. Aivan täysin kansankodin musiikillisia perinteitä kunnoittaen bändi ei silti operoi. Solisti Erik Sahlströmin rähinä ei ole ehtaa viemäriä vaan astetta punkimpaa rähinää. Tätä korostaa vielä aavistuksen thrashin suuntaan kallisteleva ote, josta tosin puuttuvat iskuvoimaisimmat riffit ja kiivain pikkaus. Kitaroissa on ehtaa HM-2-rohinaa, mutta muuten kuivahko soundi kaipaa mätänevän lihan läiskettä ja saastaisen visvan lätinää. Biisinnimien perusteella levy on sanoitettu ehtaan teinityyliin sanakirja kädessä. 

Syy siihen, miksi Under the Church ei onnistu kalauttamaan tajua kankaalle, löytyy kuitenkin itse kappaleista: ne ovat tavanomaisia ja jopa suhteellisen yllätyksettömiä. Hyvin ja napakasti esitettyinä ne toimivat silti vähintäänkin kohtuullisesti. Parissa viimeisessä kipaleessa on eniten ainesta – päätösralli Silence of the Shadows tuoksahtaa jopa eeppiseltä doom metalilta.