Lapissa vuonna 2016 perustettu duo tuuttaa ulos neljännen levyn hämyisän pakkasenpuremaa elektrojytkettä. Se jatkaa uskollisesti yhtyeen valitsemalla linjalla, hyvässä ja pahassa – enemmän jälkimmäisessä.
Aggrotechiin, ebm:ään ja muihin elektronisen musiikin lajeihin sekaantunut jytinä edustaa metalligenreä lähinnä kolkossa tunnelmassaan. Karheilla black metal -kähinöillä tulkittu syntetisaattorijumputus on biiteiltään ja melodiamatoiltaan simppeliä ja helposti mukaansa tempaisevaa.
Siihen se pitkälti jää. Jos edellisalbumi In Colors of Void (2022) värähteli paikoin antaumuksellisissakin sfääreissä, tällä kertaa kunnianhimo ei välity. Yhtye tuntuu lähteneen kierrättämään itseään liikaa vailla uteliaita riskinottoja.
Toimivaa yöllistä ja arktista atmosfääriä kajastava reivaus alkaa toistaa itseään jo ensimmäisten biisien aikana. Veret seisauttavaa jumitusta ei kuulla, vaan levy jää liikaa helpon bailumusan tasolle. Albumista ei jää myöskään isommin muistikuvia.
Valitettavan ohut suoritus. Uudet temput ja ilmeet tekisivät varmasti hyvää.