Kunnianhimosta annettava tunnustusta, vaikka punaista lankaa ei aina löydykään – arviossa The Maledict

Julkaistu Infernossa 9/2021.

THE MALEDICT
Remembrance
OMAKUSTANNE

Parin ukkelin death metal -projektista viisimiehiseksi monimuotometallibändiksi vajaassa kymmenessä vuodessa kasvanut aussiryhmä on mielenkiintoinen ja kehityskelpoinen tekijä. Se on kuitenkin vielä käymisvaiheessa, eli tyylikirjo ei oikein ole selkeä tai ilmaisun muotokieli ojennuksessa. Tavallaan epämuotoisuus on myös yhtyeen kiinnostavin tekijä, jonka se voisi kääntää voimavarakseen.

Maledict kurottelee suhteellisen geneerisestä modernista kuolosta paitsi doomimman jyrän ja goottimetallin myös varsin hanakasti toolmaisen progemetallin suuntaan. Pitkät biisit lilluvat sen verran useilla aalloilla, että kokonaisuus on vähintäänkin hajanainen. Kunnianhimosta on annettava tunnustusta, ja kieltämättä biiseissä on paljon hyvää. Mutta kun sovitukset, ilmaisulliset valinnat ja suoritteet jättävät paikoitellen paljon toivomisen varaa, paketista ei muodostu valmista.

Sinänsä harmi, että bändi ei saa kurottua moninaisia sävyjään yhteen, sillä kun tuntuu olevan kosolti hyviä juttuja tarjottavanaan. Moninaisuutta arvostava toki kannattaa luutuneiden mallien sivuuttamista, mutta jonkinlaisen punaisen langan kaipuu tästä jää.

Lisää luettavaa