Kuolemanlaakso – Uljas uusi maailma

Kuolemanlaakso
Uljas uusi maailma

Kuolemanlaakso on pressitiedotteen mukaan saanut suurimman inspiraationsa Triptykonin Eparistera Daimones -levystä, mikä onkin kuultavissa. Yhteyksiä Triptykoniin löytyy sikälikin, että yhtyeen kitaristi V. Santura on tuottanut levyn yhdessä orkesterin kanssa ja soittaa myös sen viidellä raidalla.

Sanoitukset ovat saaneet inspiraationsa Eino Leinon Helkavirsiä-runokokoelmasta, ja löytyypä seasta muutama suora lainauskin. Luonnosta ja kuolemasta, elämästä varjoisilla kujilla, jossain modernin maailman tuolla puolen lauletaan.

Vaikka Kuolemanlaakso luottaa sekä sanoituksellisesti että musiikillisesti hyvin pitkälti traditionaaliseen ilmaisuun, sillä on muutamia ässiä hihassaan. Ensinnäkin Kotamäen monipuolinen vokalisointi erottaa yhtyeen genren geneerisimmistä yrittäjistä. Puhtaat laulut, matalat murinat ja viiltävät kirkunat vuorottelevat juuri sopivasti keskenään luoden levylle vivahteikkaan kokonaistunnelman. Myös tietty psykedeelis-surrealistinen pohjavire vie yhtyettä pois perinteisen gotiikan tehokeinoista. Synkkyydestä huolimatta tämä ei ole paatoksellista musiikkia. Enemmänkin juuri hypnoottista.

Uljas uusi maailma on väkevä kokonaisuus, josta ei löydy heikkoja lenkkejä. Siitä löytyvät syksyn kaikki värit ja melankolian sävyt. Silti levyssä on myös eteenpäin ajavaa voimaa ja tempoa muistetaan kiihdyttää aina välillä, joten tässä suhteessa jylhyys ja painavuus ei näyttäydy mitenkään letargisena.

Onnittelut myös tämän vuoden parhaista kitarasoundeista metallilevyllä.