Kylmää ja epäinhimillistä musiikkia – arviossa Darkspace

Julkaistu Infernossa 2/2024.

30.03.2024
DARKSPACE
II
SEASON OF MIST

Sveitsiläinen kulttibändi Darkspace on palannut kymmenvuotiselta avaruuslennoltaan maankamaralle yhtä miehistön jäsentä köyhempänä. Basisti-laulaja Zorgh erosi bändistä vuonna 2019, kun Wroth ja Zhaaral pokkasivat Canton Bern -musiikki- ja elokuvapalkinnon luomastaan äänimaisemasta ja visuaalisesta annistaan. Vuonna 2022 menetetyn naisen tilalle nousi Yhs, ja pian käynnistyivät viidennen levyn nauhoitukset.

Musiikki on tuttuun tapaan syvän avaruuden kolkkoa jumputusta sekä hämärää kilinää, kolinaa, suhinaa ja rutinaa, joka tuntuu syntyvän jossain valovuosien päässä. Taustalla höpöttää silloin tällöin naisrobotti, liekö jokin tekoälyääni. Laulu on pääasiassa taustalle miksattua rähinää ja rääyntää. Skittasoundi on melko massiivinen, mutta riffit ovat varsin tavanomaista junttaamista, jota on kuultu aiemmilla tuotoksilla aivan tarpeeksi.

Darkspace ei osaa oikein uudistua. Tämä on samaa kamaa, mitä bändi on tehnyt vuodesta 1999 lähtien. Liidimelodiat ovat sentään mukavan synkeitä ja riipiviä. Niiden ansiosta 47-minuuttisesta biisistä löytyy edes jonkinlaista sisäistä variaatiota.

Kylmää ja epäinhimillistä musaa tämä toki on, mutta toivottu kehitys uupuu kokonaan.