Ted Nugent
Shutup & Jam!
Frontiers
Äärikonservatiivinen punaniskarokkari Ted Nugent onnistuu vielä 65-vuotiaanakin herättämään pahennusta elämäntavallaan ja lausunnoillaan myös rapakon tällä puolen, toisin kuin monet steriilit, puolet nuoremmat kollegansa. Erään tuttavani tokaisu ”Ted on parempi kitaristi kuin ihminen” kiteyttääkin osuvasti, mistä maestrossa on pohjimmiltaan kysymys. Miehestä voi olla montaa mieltä, mutta instrumenttinsa taitajana ja biisintekijänä häntä on lähes pakko arvostaa, vaikka uransa lyhyehkö kultakausi onkin hamalta 70-luvulta.
Albumin nimi kertoo mitä todennäköisimmin sen luomisprosessista, sillä sen verran irtonaista, hyväntuulista ja monipuolista settiä on tarjolla. Metodin kääntöpuolena levyltä löytyy myös useampi Everything Mattersin tai Semper Fin kaltainen tylsempi renkutus, jotka eivät tunnu etenevän oikein mihinkään.
Ei Tedin blues- ja boogiepohjainen hard rock ole millään lailla erityisen oivaltavaa, mutta kokenut ammattimies saa pelkällä tulkinnallaan heikommistakin aineksista koostetun biisin kuulostamaan vähintäänkin kohtuulliselta.
Köpöstä kertosäkeestä huolimatta levyn hitiksi nousee, ei Sammy Hagarin kanssa duettona vedetty, videobiisiksikin valittu She’s Gone, vaan herra Nugentin skaalalla popahtava Never Stop Believing. Kappaleen potentiaalista kertoo jotain jo se, että levyn lopusta löytyy samasta biisistä varsin erilainen, mutta jopa paremmin toimiva blueshenkinen versio.
Kukaan muu kuin Ted Nugent ei voi tehdä tosissaan kappaletta nimeltä I Love My BBQ ja saada vielä lopputuloksen kuulostamaan hyvältä. ”I love my BBQ / it’s what americans do / pull up a chair / I’ll get a beer for you.” Liittyisin NIIN mielelläni seuraan, mutta ensin on pakko hommata kauan haaveilemani olkihattu ja lappuhaalarit.