Lempeää lämpöä – arviossa One Desire

Arvio on julkaistu Infernossa 3/2017.

One Desire
One Desire
Frontiers

Kun viime vuosikymmenen lopun vaasalainen nuorisosensaatio Strum und Drang vaipui jokunen vuosi sitten horrokseen, veikkailin, että yhtyeen laulaja-kitaristi-säveltäjä André Linmanista kuullaan vielä. Junnuhevariryhmän selkeä ykköstykki osoitti jo poikasena itsevarmoja keulamiehen elkeitä niin esillepanon kuin etenkin laulamisen suhteen. En ollut väärässä.
Todisteena tästä on italialaisen Frontiersin tuorein suomalaiskiinnitys One Desire. Bändin eponyymi debyytti tuuttaa ilmoille kermakaramellimelodioilla alusta tappiin kyllästettyä aikuisrockia asiaan kuuluvine ihmissuhdelyriikoineen kaikkineen. Käytössä ovat ne kaikkein härskeimmät sovitukselliset ja soundilliset genremaneerit – toki salonkikelpoisesti toteutettuina.

One Desire -levykäisen kymmenen kappaleen mitta täyttää muutenkin kaikki kunnon AOR-julkaisun laatukriteerit räväköine rockrykäisyineen ja herkkine housunkostutusvuodatuksineen. Pelkästään avauskaksikko Hurt ja Apologize riisuu kuulijan niin täydellisesti aseista, että asialle omistautunut tietää tulossa olevan pelkkää korvanamia. Parhaimmillaan albumi naittaa täydellisesti yhteen Toton tuotannollisen ja soitannollisen hienouden sekä Reckless Loven uhmakkaan vaarallisuuden.

Sturm und Drangin taustalla aikoinaan toimineen One Desire -kitaristi Jimmy Westerlundin ja laulaja Linmanin yhteistyö kantaa nyt sitä hedelmää, jonka merkit olivat kuultavissa rivienväleistä jo vajaa vuosikymmen takaperin. Alkujaan vuonna 2012 perustetun yhtyeen väärentämätön aitous on ehkäpä sitä eniten kannatteleva voima.

Nykyään varsinkin AOR-puolella suolletaan ulos kaikenlaisia projektikiekkoja, joista jää päällimmäiseksi mieleen pelkkä muovinen tuote. One Desire sen sijaan huokuu lempeää lämpöä kilometrien päähän.