Lita Ford – Living Like a Runaway

Lita Ford
Living Like a Runaway

Lähes 15 vuoden tauon jälkeen tehdyn paluulevyn Wicked Wonderlandin (2009) piti olla raskainta Lita Fordia ikinä, mutta tympeän ja tekorankalta kuulostavan hard rock -ilkeilyn vastaanotto oli niin yksimielisen murskaavaa, että sijoitin albumin poikkeuksellisesti kp-kategoriaan. Halusin säilyttää puhtaat mielikuvat Lita Fordista hemaisevana hard rock -jumalattarena, joka saa aikaan kummaa kihelmöintiä niin kuuloelimissä kuin nivusissa.

Living Like a Runaway on slovareineen ja duettoineen selkeätä paluuta 80-lukulaisen kepeän hard rockin pariin. Pitkäaikaisesta miehestään ja sävellysaisaparistaan Jim Gillettestä (ex-Nitro) eronnut Ford on saanut paljon apua tuottamisesta sekä osasta sävellyksiä vastuussa olevalta Gary Hoyelta, joka on soittanut myös levyn bassot ja kitarat.

Ääni ja laululinjat ovat viidenkympin rajapyykin ylittäneellä mimmillä edelleen hyvin hallussa, eikä itse musiikkikaan ole yhtään pöllömpää. Biisit etenevät amerikkalaisille tyypillisellä tavalla ammattimaisesti, ja tunnelma on kepeä ja letkeä. Yli- tai alisuorituksia ei albumilta löydy, ja lopputulos onkin harmittavan harmitonta joskin äärimmäisen helppoa kuunneltavaa ilman yhtäkään päähän todella soimaan tunkeutuvaa biisiä.

Edes Nikki Sixxin kynäilemä päätösraita A Song to Slit Your Wrists By ei erotu joukosta sen kummemmin edukseen. Taidanpa pistää Falling in and Out of Loven soimaan.