Luovuuden virtaa olisi pitänyt malttaa hieman padota – arviossa Nile

Julkaistu Infernossa 9/2019.

24.12.2019
Nile
Vile Nilotic Rites
Nuclear Blast

Kitaristi-basisti-laulaja Dallas Toler-Wade poistui pari vuotta sitten Nilesta takavasemmalle kahdenkymmenen palvelusvuoden jälkeen, mutta ei nyt puhuta siitä. Karl Sanderskaan ei puhu. That which Is Forbidden, kuten erään uuden levyn kappaleen otsikko kuuluu.

Nileen mahtuu vain yksi johtaja, arvaamaton hallitsija Sanders, jonka ympärillä on nyt rumpali George Kolliasta lukuun ottamatta uusi hovi. Basisti Brad Parris ja kitaristi Brian Kingsland ovat saaneet kunnian astella Kuninkaiden laaksoon. Molemmat hoitavat kielisoitinten lisäksi myös lauluosastoa. Siihen päälle vielä Sandersin tuhdiksi tiedetty örinä, niin triplamurina on taattu.

Vile Nilotic Rites on Sandersin mukaan uusi alku ja bändilevy. Ymmärrän miehen halun alleviivata muutosta, mutta kyllä tämä tuttua ja massiivista Niilin virtaa on: kilometrien mittaisia luikeroriffejä, ADHD-lyömäsoitintulta ja ”muinaisegyptiläistä” hämyis-majesteettista kuviointia niin sähköisesti kuin perinnesoitintyyliin. 

Nilen death metal on yhä omassa uomassaan, ja nykyisellään jälki on jonkinlaista sekoitusta alkupään hyperkaoottisesta muserruksesta ja myöhempien aikojen selkeämmästä sivalluksesta. Edellisellä What Should Not Be Unearthed -levyllä (2015) alkanut ryhtiliike jatkuu, ja Nile rutistaa vuonna 2019 siihen malliin, että pyramidin perustukset ovat lujilla.

Periaatteessa Vile Nilotic Rites antaa 55 minuutin mitassaan rahoille vastinetta, mutta käytännössä luovuuden virtaa olisi pitänyt malttaa hieman padota. Näillä minuuteilla Niili tulvii liikaa peittäen alleen hedelmällistä kasvualustaa. Maukkaat ja raikkaat yksityiskohdat uhkaavat jäädä massiivisen lanauksen alle niin, että Nile-kuolon nyanssit eivät pääse kukkimaan koko kauneudessaan.

Lisää luettavaa