Lyhyesti ja ytimekkäästi – arviossa Mörk Gryning

Julkaistu Infernossa 8/2020.

Mörk Gryning
Hinsides vrede
Season of Mist

Ruotsalaisesta black metalista puhuttaessa mainitaan usein Bathoryn, Dark Funeralin, Dissectionin ja Mardukin maailmanlaajuinen vaikutus myöhempien bändien soundiin. Harvemmin esiin nousee vuonna 2005 lopettanut Mörk Gryning, jonka kahden ensimmäisen albumin jylhä ja melodinen musta metalli kuuluu läpi lukemattomilta 1990-luvun loppupuolen black metal -levyiltä.

Mörk Gryning tuntuu olleen genressään aina hieman ulkopuolinen yhtye; yhtä aikaa sekä sopivan raa’an underground että ”hittipotentiaalissaan” myös laajempaan yleisöön vetoava. Ei siis ollut ihme, että omaa taiteellista vapauttaan jatkuvasti hakenut kaksikko hajosi bändin luovan sielun Jonas ”Goth Gorgon” Berndtin totaaliseen kyllästymiseen äärimetallin kirjoittamattomia sääntöjä ja skenementaliteettia kohtaan.

Viisitoista vuotta manan majoilla vaikuttaisi tehneen Mörk Gryningille hyvää. Paluulevy Hinsides vredellä soi terävältä ja energiseltä kuulostava bändi, joka tuntee omat musiikilliset vahvuutensa ja osaa myös hyödyntää niitä parhaansa mukaan. Huhupuheet paluusta Tusen år har gått… -esikoisen (1995) tyyliin eivät ole täysin tuulesta temmattuja, sillä kirpeissä kitaramelodioissa kaikuu selkeästi yhtyeen alkuvuosien henki. Mörk Gryningin tapauksessa se onneksi tarkoittaa paljon muutakin kuin nostalgiassa rypemistä.

Henkilökohtaisesti olen mieltänyt bändin suurimmaksi ongelmaksi sen epätasaiset levykokonaisuudet, joista paras esimerkki on ennen hajoamista ilmestynyt nimikkolevy Mörk Gryning (2005). Siltä löytyy muutamia yhtyeen uran parhaista vedoista, mutta myös aivan turhaa täytemateriaalia. Hommassa oli tuolloin liiallisen puristamisen makua, mutta Hinsides vredellä kokonaiskuva on tasainen ja mielenkiintoinen, eikä esimerkiksi Pieces of Primal Expressionism -albumin (2003) teennäiseltä tuntuvalle kokeilullisuudelle ole yksinkertaisesti tarvetta.

Tukholmalaiset lienevät jo tehneet parhaat kappaleensa, mutta tanner tömisee nykyiselläänkin oikein toden teolla. Varsinainen avauskappale Fältherren on tarttuvimpia black metal -biisejä pitkään aikaan, ja lähes yhtäläisiä onnistumisia löytyy albumilta useampia, mistä voinee kiittää yhtyeen taipumusta pitää kappaleensa lyhyinä ja ytimekkäinä. Niin sanotusti singlemittaan puristetuissa biiseissä ei juuri kuulla turhaa maalailua, mikä sopii Mörk Gryningin pirtaan täydellisesti.

Hinsides vrede ei ole tuleva black metal -klassikko, mutta se on bändin menneisyys ja nykytila huomioiden huippulaatuinen albumi, jonka tasoisia muidenkin paluuta tekevien bändien toivoisi saavan aikaiseksi. Vaikka kyseessä on comeback, en pitäisi lainkaan pahana, vaikka tämä kaksitoistabiisinen jäisi yhtyeen viimeiseksi levyksi – sillä kun tuntuu tiivistyvän kaikki, mikä Mörk Gryningin musiikissa on olennaista.