Ei ole hetkenkään epäilystä, etteikö Bay Arealta kotoisin oleva Infex olisi kuunnellut Testamentia, kuten muitakin alue- ja aikalaisiaan. Tämä kuuluu lähes häiritsevän paljon etenkin laulusoundissa, mutta usein myös itse sävellyksissä. Hyviltä saa toki aina lainata ja huonoilta taas ei kannata, mutta…
Vaikka kauttaaltaan hyvin kulkevissa kappaleissa on kaikki osa-alueet kohdallaan, niistä jokaisesta puuttuu viimeinen koukku ja terävyys, jotka nostaisivat ne kaivatun varren verran ylöspäin. Tulkinnasta on kateissa Chuck Billyn jämeryys, riffit eivät ole Eric Petersonin tarttuvan tiukkuuden tasolla ja sooloista uupuu Alex Skolnickin monipuolinen melodisuus. Vertailua Gene Hoglaniin tai Steve Di Giorgioon ei tarvinne tehdä.
Burning in Exile on malliesimerkki ihan kiva -levystä. Ei olekaan mikään ihme, että porukan kaikki kolme kymmenen vuoden aikana ilmestynyttä levyä ovat omakustanteita. Arvostan kuitenkin valittua tyylilajia ja pelkkää tekemistäkin pitkälle. Onhan tuota tympeämpääkin rässirytkettä joutunut kuuntelemaan.