Sitten sukellus syvimpään päähän. Kahden mystisen hahmon, Magus Polypus Apollyon XIII:n ja Grand Architeuthis S. Duxin, järjestämä menomatka tähtien takaiseen tyhjiöön on järjettömän raskas, mutta outoa kyllä myös puhdistavan kepeä.
Kraken Duumviraten musiikin perusolomuodossa kuplii funeral doomin painostava melodinen laahaavuus, jota maustavat verkkaan lausutut kuiskausörinät ja sihautellut, voimakkaasti kaiutetut riimit.
Kaikesta kiireestä vapaata monikerroksista äänimaailmaa dominoi lähes käsinkosketeltavan maaginen ulottuvuus. Joskus se operoi Linnunradan mittaisin siveltimenvedoin, ja sitten se käy pelkistettynä tykö kuin vanha luunkalistaja Arktau Eos ikään. Skaala vaihtuu huomaamatta kuin madonreiästä pujahdettaisiin.
Olen kuunnellut tätä levyä lähinnä öisin, kun muu maailma nukkuu. Vajoan aina samaan staattiseen tilaan. Ja silti on koko ajan tunne, että joku taluttaa määrätietoisesti… jonnekin.