Melko massiivinen retki, miellyttävällä tavalla – arviossa Crackhouse

Julkaistu Infernossa 9/2017.

24.03.2018
Crackhouse
Be No One Be Nothing
Argonauta

Olipa hyvä, että kuuntelin tämän vielä tarkemmin: työmatkan soundtrackinä kolmen järkälemäisen stoner-sludge-vyörytyksen tenho ei avaudu ollenkaan samaan tapaan kuin lähemmässä tarkastelussa, paremmin hyökyyn uppoutuen.

Ensin ranskalaistrion parikymmenminuuttisten biisien raskas lanaus vaikuttaa itseriittoiselta pitkittelyltä, mutta sen alta paljastuu isompia linjoja. Voidaan sanoa, että heikosti nimetty Crackhouse sutii sludgensa postmetalliselle kankaalle hyvin paksuilla stonersiveltimen vedoilla. Neurosis-perimä – isot rumpukompit, karjuen kajahteleva laulu ja jylhästi kahdeksasosia jyrisevät kitarat – kuuluu selvästi. Ei noilla ihan metsään voi mennä.

Crackhouse tahkoaa kuitenkin nyky-Neurosista pelkistetymmin, mikä on bändille eduksi. Toki ilmaisu olisi osin vakuuttavampaa, jos rumpalin biitit ja fillit pysyisivät kunnolla taskussa. Oma viehätyksensä livenä vedetyn kuuloisessa myllerryksessä kuitenkin on, etenkin kun biisit tuntuvat upottavan varsin hyvin – mitastaan huolimatta, tai juuri sen takia. Yhtye myös puhkoo limppuihinsa ilma-aukkoja perin onnistuneesti, ja kokonaisuus on melko massiivinen retki, miellyttävällä tavalla.

Lisää luettavaa