Vuodesta 1992 vaikuttanut akti jatkaa kymmenennellä studiolevyllään omintakeisen monipuolista linjaansa. Rapmetallin, reggaen ja vaihtoehtorockin villistä sekoituksesta välittyy ennen kaikkea hyväntuulisuutta, joka saa tosikonkin vapautumaan.
Kvartetin ennakkoluulottomuus käy selväksi ensisävelistä lähtien. Ideat voivat olla häpeilemättömän yksinkertaisia, mutta ne on sovitettu useimmiten riittävän tyylitajuisesti ja nyanssoidusti. Mukaansatempaavuuden takaa, että melodioissa on muistettavuutta ja tekemisessä kadehdittavaa autenttisuutta.
Basisti Traa Danielsin sulavasti mouruavat osuudet ovat mukavasti pinnassa. Kitaristi Marcos Curielin demppausriffeistä Santana-sointiin ulottuvat maneerit pitävät puolestaan sävellykset rikkaina. Hän myös osaa jättäytyä tarpeen tullen hienosti taka-alalle ja antaa Danielsin sekä rumpali Wuv Bernardon muodostaman rytmiosaston johdattaa kulkua. Samaa ei voi sanoa laulaja Sonny Sandovalista, joka ei vaikuta tietävän kuinka ilmaisisi itseään. Hän päätyy toisinaan kuulostamaan kornilta ja yllättävän vähän totutulta itseltään.
Kappaleista jokainen henkii tavallaan Kaliforniaa. Sandiegolaisveijarit osaavat leikitellä, sen jälkeen vakavoitua ja sitten levähtää rennosti. Albumilla on yhtymäkohtansa lättyihin, joita yhtye teki ollessaan levy-yhtiö Atlanticilla. Circles ei ole yhtä vahva, mutta se tarjoaa vähintäänkin tyydyttävän määrän maukkaita ja tuoreenkuuloisia hetkiä.