Uusi ranskalaisbändi pistää jalalla koreasti samoissa tansseissa kuin vaikkapa Mgła, Groza, Drudkh ja ysärin tunnelmallisemmat jytäpumput. Puhutaan siis hyvin melodisesta, ripeästä ja tukevasoundisesta black metalista, jonka sekaan on ympätty eeppisiä syntikoita ja fiilistelevämpiä surumielisiä osuuksia. Joistain biiseistä tulevat vielä mieleen ortodoksi-bm:n ruotsalaisnimet Funeral Mist etunenässä.
Bändin jätkät ovat tuttuja muun muassa En Finiristä, Azziardista, The Negationista ja Malcuidantista, joten mitään märkäkorvametallia tämä ei ole. Erittäin hyvin jätkät tonttinsa hoitavat eikä tuotannossakaan ole moitittavaa, mutta…
Ranskalaisbändeille tyypillinen jatsikoukeroisuus ja vapaampi fiilistely on poissa. Tilalla on hyvinkin kurinalaista ja perinteisesti sävellettyä tykittelyä. Abraxas on hyvä debyyttialbumi, mutta se varsinainen oma ääni uupuu. Biiseistä ei löydy tarpeeksi koukkuja tai oikein muutakaan ihmeteltävää, vaan kokonaisuus muuttuu loppua kohden melko latteaksi. Tietynlainen näkemyksen puute vaivaa, eikä biiseissä ole tarpeeksi lihaa.
Jos ei muuta, niin jääpähän ainakin kakkoslevylle petrattavaa. Ihan pätevä pelinavaus.