Bensiini
R
Ektro
Missä tapahtuu jotain erikoista, sieltä löytyy usein myös Jussi Lehtisalo. Tällä kertaa operoidaan Bensiini-nimen alla, ja musiikillinen linja on jokseenkin meluisaa, vähän sinne sun tänne poukkoilevaa rockia, joka ei kaihda punk- tai metallivaikutteitakaan.
Päällimmäinen mielikuva Bensiinistä on tietysti Radiopuhelimet, mutta esiin astuu myös hieman vähemmän leikkisä versio Kumikamelista. Plain Ridesta – ja ties kuinka monesta muusta bändistä – tuttu laulaja Janne Westerlund panee parastaan sekä sanoittajana että solistina, sillä miehen pätevä laulusuoritus ja erityisesti yllätykselliset tekstit ovat R:n kantavin elementti: välillä naurattaa ja välillä ahdistaa.
Mikä Bensiinissä sitten mättää? Ei oikeastaan mikään, mutta eipä bändi varsinaisesti räjäytäkään. R kuulostaa lähinnä ammattimiesten tekemältä projektiluontoiselta albumilta, joka kulkee kuulijansa läpi suhteellisen väkivaltaisesti, mutta sen kummempia jälkiä jättämättä.
Kaikkein harjaantuneimmat noiserockfanit löytänevät levyltä ne hienovaraisimmat ja olennaisimmat nyanssit, mutta kaltaiseni peruskuulijat pärjäilevät helposti ilman tätä tuotosta. Toisin sanoen: R on marginaalimusiikkia marginaaliyleisölle.