Tältä se sitten kuulostaa, kun ei ole mitään asiaa. Anteeksiantoa heruisi, jos möykkä olisi tarpeeksi kovaa, mutta sekin jää jenkeiltä puolitiehen. Diskografiassa on mittaa ja vuosirenkaitakin löytyy kymmenen edestä, vaan kun ei niin ei.
25 minuutin mittaisesta levystä reilu kolmannes kulutetaan epämääräisesti surisevan, kohisevan ja mekkaloivan noisen tai tuskaisasti raahustavan doomin parissa. Tarkoituksena lienee ahdistuksen ja ties minkä maailmantuskan kuvaaminen, mutta ei nyt oikein irtoa.
Musiikillisempi ja reippaampi anti hoituu orgaanisesti ja kulmikkaasti möyrivän grindin voimin. Hienoista riitasointua, koukkuköyhää mekkalaa, hieman hardcorea, örinää ja sen sellaista ärjymistä. Mitään ei tehdä suoranaisesti huonosti, mutta ei missään nimessä hyvinkään. Metakkaa ja raivoa, vaan ei tippaakaan omaksuttavaa sisältöä.
Väsyttävää keskinkertaisuutta on jo aivan riittämiin ja Full Of Hell lisää pinoon oman osansa. Kiitos nyt tästäkin.