Laulajansa taas vaihteeksi päihdehommille menettänyt, metallin Backstreet Boysiksikin haukuttu ruotsalaisyhtye haroo uudella levyllään samaan aikaan vaikka miten moneen suuntaan.
Selkeälinjaisesta rääkysäkkäreiden ja poplaulukertsien dualismista haaraudutaan nyt kehityksen nimissä niin paljon enemmän nu-metalin, metalcoren ja jopa räppäilyn puolelle, että touhu alkaa kuulostaa kaikessa monipuolisuudessaan post-hardcorelta.
Se ei vielä haittaa paljoa. Huomattavasti enemmän minua häiritsee, että yhtye ei ilmeisesti täysin luota kliinejä laulavaan solistiinsa. Paitsi että levyn biiseistä kolmessa fiittaa apulaulajia, loput siivut ovat puhtaiden osalta niin voimakkaasti virekorjattuja, että laulajan soundi katoaa robottihuojunnan sekaan.
Niin paljon kuin auliisti annosteltu autotunettelu häiritseekin, se ei ole biisien ytimestä pois: Dead by April tuottaa yhä timanttisia, kerrasta kaaliin tarraavia pophevikertsejä. Biisien flow’ta rikkovien räppien toivoisin jatkossa katoavan, sillä uhosävyistä räppäystä ei saa skandinaavisen kansankodin keskiluokassa kasvaneen suussa uskottavaksi saarnamieskään.