Monipuolista ja hittipotentiaalista rymyriffittelyä – Arviossa Red Eleven -albumi

19.09.2014

Red Eleven
Round II

Lifeforce
4_kirvesta

Jyväskylän tekijämiesten vaihtoehtometallikoplan kakkoslevy on maailmanluokan
tavaraa. Hyvässä se on sitä pirullisen tarttuvien melodioiden, teknisesti
osaavan otteen ja materiaalin sulavan monipuolisuuden suhteen, pahassa se
edustaa maailmanliigaa kliinisellä tuotannollaan.

Bändi tahkoaa intomielistä matskuaan metallisen jälkigrungeilevassa
altsuhengessä. Faith No More mainitaan saatteessa, ja Tony Kaikkosen
laulumaneereista ja komeasti kajahtavasta äänestä tulee kieltämättä Mike
Patton mieleen. Miehen maittavan ääntelyn olisi voinut tuoda rumpujenjytinän
ja rytisevien kitaroiden vallin rintamasta esiin vielä vahvemminkin.

Vaan ei tässä pelkästään sylttytehtaan linjastolla häärätä. Yhdysviivan
voi vetää 2000-luvun alun ”moderniin” touhuun, kuten myös samaisessa
toimipisteessä työharjoittelunsa tehneen Incubusin tempoilevampaan
tuotantoon. Rymyriffien ja kiipparivetoisen säksättelyn yhdistelmä tuo mieleen
myös Suburban Triben kaltaiset alternativekonkarit.

Round II ei jätä juurikaan tilaa nurinalle. Meininkiä on, vaihteluakin sopivasti
ja ote esimerkillisen jämerä. Hiukan maanläheisempi tuotanto olisi kenties
tuonut muassaan hiukan enemmän lämpöä ja tunnetta, mutta vahvasti
hittipotentiaaliselle linjalle pilkulleen viilattu turbosoundi lienee lopulta oikea
ratkaisu.

Lisää luettavaa