Traditionaalista ranskalaista musiikkia avantgardistiseen black metal -muottiin sovittanut Pensées Nocturnes on ehtinyt saada kymmenessä vuodessa aikaan monenlaista, mutta suuret näytöt ovat jääneet antamatta.
Grand Guignol Orchestra viittaa vuosina 1897–1962 toimineeseen Le Théâtre du Grand-Guignoliin, joka esitti lavalla erilaisia kauhunäytöksiä paikoin hyvin epäsovinnaiseen tapaan. Ranskalaisbändi yrittää tuoda samaa radikaalia henkeä moderniin musiikilliseen ilmaisuun, mutta eihän homma toimi näissä puitteissa yhtään.
Multi-instrumentalisti Vaerohnin luomus kuulostaa ympärikänniseltä Arcturusin La Masquerade Infernalelta hortoilemassa pitkin Pariisin öisiä katuja. Luvassa on arvaamattomia sävellyksellisiä käänteitä, päälaelleen vinksahtaneita chansoneita, päämäärätöntä äärimetallirutinaa ja ennen kaikkea täysin tyhjänpäiväisiä kappaleita.
Muka-niin-helvetin-taiteellista Grand Guignol Orchestraa pyöritellessä tulee sanoinkuvaamaton ikävä Carnival in Coalia, joka korkeintaan pyyhkisi tällaisella levyllä omaa kurttuaan.