Kotimainen hämypoppoo maalaa kolmannella pitkäsoitollaan jälleen leveällä pensselillä ja moninaisin värein. Yhtyeen äänekkäässä kenkiintuijottelupopissa on vahvoja psykedeelisiä sävyjä ja progressiivisia vivahteita. Sen tapa sekoittaa eri musiikillisia elementtejä ja tyylisuuntia on jollain tapaa uniikki ja mielenkiintoinen, mutta ehkä sävellyksistä on jäänyt puuttumaan se viimeinen kipinä.
Pidin yhtyeen edellisestä levystä (Ruination, 2017) paljon, mutta juuri mitään siitä ei ole jäänyt mieleen. Polysomnin kanssa on sama dilemma. Levy kuulostaa mahtavalta ja sitä on mukava kuunnella, mutta sävellykset eivät varsinaisesti kutsu luokseen ja niistä on vaikeaa saada otetta.
Dynaaminen ja nyanssirikas levy Polysomn kyllä on. Haluaisin ehdottomasti kuulla näitä kappaleita livenä, sillä uskon, että silloin ne saavuttavat parhaan potentiaalinsa. Kairon;IRSE! soittaa musiikkia, joka on ennen kaikkea koettava.
Vaikka motkotan tarttuvuuden puuttesta, Altair Descends on kaikkinensa varsin päräyttävä sävellys. Kunpa sen kaltaista hulluutta olisi levyllä enemmän.