Muovinmakuisia arreja ja hönkäileviä sopraanoja – arviossa Exit Eden

Julkaistu Infernossa 1/2024.

25.02.2024
EXIT EDEN
Femmes Fatales
NAPALM

Avantasia- ja Epica-yhteyksistä tuttu Amanda Somerville kera keskinkertaisehkojen kollegojensa Clémentine Delauneyn, Anna Brunnerin ja Marina La Torracan julkaisi lauluyhtye Exit Edenin popcovereita sisältävän
Rhapsodies in Black -debyytin vuonna 2017. Levyllä kiteytyi lähes kaikki mikä ”female fronted metalissa” kusee.

Kun Somervillen nyt jo jättämän projektin toka levy aukeaa takapiru Hannes Braunin (Kissin’ Dynamite) omalla biisillä, herää toivo, että Exit Eden petraisi. Mutta ei: Pet Shop Boys -leka It’s a Sin tarpoo samaa muovisen sinfonisen teennäisyyden suota kuin esikoislevy. Toka orkkis Run! on Marko Hietalan ansiosta levyn paras veto, joskin jokainen poppia ikinä kuullut bongaa folkahtavasta rallista Nik Kershaw’n The Riddle -megahitin ja vähän
muutakin lainaa.

Toivon, että seuraavalle albumille joko sorvataan tusina alkuperäisbiisejä – niistä laulajattaret selviävät kunnialla – tai jätetään koko levy tekemättä, sillä Journeyn Separate Waysiin kajoaminen herättää murhanhimoni. Myös Heartin, Alice Cooperin ja Marillionin hitit olisi pitänyt jättää rauhaan, klassikot kun eivät kaipaa sen enempää muovinmakuisia arreja kuin hönkäileviä sopraanojakaan.

Lisää luettavaa