Nappaa mukaan jo ensikuulemalla, mutta vaatii sulattelua auetakseen kunnolla – arviossa Atlases

Julkaistu Infernossa 9/2020.

Atlases
Woe Portrait
LIFEFORCE

Germaanisiin lafkakuvioihin siirtynyt porilaisbändi paaluttaa sävykästä post-metalia kerrassaan asiallisesti. Atlases näyttäytyy voimanpesänä, josta hehkuu muitakin sävyjä kuin superraskasta runttaamista, joka sekin on toki albumin äänikuvassa vahvasti läsnä.

Yhtye tuntuu pitävän visusti huolen, että jokaisessa kappaleessa rähistään ja moukari heiluu. Jälkimetalli, djent tai kuolo ei kuitenkaan tunnu itsetarkoitukselliselta, eivätkä myöskään elektrosävyt, liihottelevat utuilut tai progeilevat osiot. Riffien ja melodioiden laatu on kova, ja instrumentaation ja sovitustyön puolesta albumi on liki läpeensä ässälaatua. Kiekko vaatii rauhallista sulattelua auetakseen kunnolla, vaikkakin nappaa mukaansa jo ensikuulemalla.

Bändi myllertää suurella voimalla vakuuttavasti, mutta levyn metallisimmat biisit tekevät yllättäen pienimmän vaikutuksen. Kepeän epäkeskoisesti rullaava Halos ja sävykkäästi jyräävä Eternia tuntuvat jäävän tarttuvien elementtiensä ja toimivan dynamiikkansa ansiosta mieleen parhaiten.

Atlases osoittaa kakkoslevyllään olevansa erittäin kova tekijä, joka onnistuu luomaan genressään kiinnostavaa musiikkia ilman väkinäisiä irtiottoja. Bändi ei osu aivan vielä häränsilmään, mutta lähellä se on.

Lisää luettavaa