Mies, jonka kuuluisi olla paitsi Journeyn rumpali myös saman bändin laulusolisti, jatkaa tasalaatuisten melodisen rockin albumien suoltamista sivuprojektinsa suojissa.
Vanhoja luitaan myöten karismaattisen Deen Castronovon vanhan koulun kompeilla ja karhean elämän koulimalla laulusoundilla keulittama Revolution Saints on edennyt viidenteen täyspitkäänsä. Nykyisen Whitesnake-kitaristin Joel Hoekstran sekä Diossa ja Dokkenissa bassotelleen Jeff Pilsonin täydentämän bändin pitkäsoittojen laatu on pysynyt ilahduttavan korkeana – etenkin kun huomioi, että niiden musasta vastaa pääasiassa italialaislevy-yhtiön yleismiesjantunen, valtavat määrät lafkan projekteille silkkaa silsaakin suoltava tuottaja-säveltäjä Alessandro del Vecchio.
Taitaakin olla niin, että del Vecchio joko panttaa parhaat rallinsa Revolution Saitsille tai sitten Castronovon ääni ja uskottavuus nostavat keskinkertaisetkin sävellykset suorastaan nautinnolliselle tasolle. Taas kerran saa nimittäin todeta, tämänkin albumin tuhnuhkoista soundeista huolimatta: Revolution Saintsiä korvanmyötäisempää AOR:ää ei tee kukaan.