Toisinaan suru on erityisen syvää sorttia. Joskus kaiho ja kaipaus kaikuvat pohjattomina, melankolia musertaa totisena ja armottomana. Oslolainen Morten Søbyskogen on tehnyt kovan surutyön ja puristanut nuoteiksi ja sanoiksi vaimonsa Sandran kuoleman. Hän menehtyi aivosyöpään vuonna 2018, vain 31-vuotiaana.
Levykritiikeissä ei jaeta säälipisteitä, eikä Ventesorg niitä todellakaan kaipaa. Søbyskogen on saanut aikaan upean ja monipuolisen levyn, jossa 90-lukulainen death doom soi vaikuttavasti. Palahan tässä nousee kurkkuun. Søbyskogen hoitaa rumpuja sekä muutamia laulu-, sello- ja kitarasoolovierailuja lukuun ottamatta kaiken itse.
Mies taitaa kyynelkanavia koettelevan melodisen kuolotuomion tekemisen, mutta sen lisäksi hän osoittautuu loistavaksi laulajaksi, jolta lähtevät niin voimalliset puhtaat kuin rujot örinätkin. Kaikki on tasapainossa. Musiikki vyöryy kauniina, herkkänä ja voimakkaana.
Erityismaininta annetaan loisteliaasti hitaaksi ja eeppisen alakuloiseksi muokatulle Maiden-laina Only the Good Die Youngille. Lähtee nimittäin pikkasen nätisti. Kuuden biisin surumarssin sulkee 11-minuuttinen Das Ende ist Da. Tällä levyllä on tarina, joka kerrotaan ansaitsemallaan omistautumisella ja osaamisella.