Kun bändi on ottanut nimensä Rotting Christin levyltä ja ilmoittaa musiikkityylikseen tunnelmallisen black/doom metalin, lopputulosta ei ole hankala päätellä. Yhtye välittää kuin välittääkin Katatonian, Paradise Lostin, Rapturen ja Rotting Christin tunnelmia autenttisessa 1990-luvun hengessä.
Kaihoisat kitaramelodiat, keskitempoon läiskytetyt rumpukompit ja kaikuisa kärinälaulu kuulostavat brasilialaisten debyytillä erikoisen hyviltä. Musiikissa on tyylin henkeen sopivaa haavoittuvuutta, jota ei ole pilattu viimeiseen asti hiotulla tuotannolla tai liiallisella puhtaudella.
Abstract Existenceä on helppo pitää pelkkänä pastissina, mitä se suurimmilta osin onkin. Sävellyksissä käytetty kaava on kuitenkin sen verran kestävä ja ajaton, että albumin voisi sijoittaa huoletta kolmen vuosikymmenen taakse. Ja kun kappaleet ovat onnistuneita, duon voi sanoa tehneen hyvää työtä.
A Dead Poem antaa sen mitä lupaa, mutta vasta viime vuonna perustetun kokoonpanon voi odottaa parantavan tästä vielä huikeasti. Nostalgisointi on toimivaa, kun se tehdään rehellisin sydämin ja yhtään häpeilemättä.