Oman tien kulkija, joka lipuu välistä tavoittamattomiin – arviossa Be’lakor

Julkaistu Infernossa 9/2021.

BE'LAKOR
Coherence
NAPALM

Pohjoismaiselta, ellei suorastaan suomalaiselta kuulostava aussibändi on ollut perustamisvuodestaan 2004 lähtien maansa metalligenressä oman tiensä kulkija. Bändin yksityiskohtia vilisevä ja melodiarikas progressiivinen death metal on sekä ihastuttanut että haastanut. Koplan viides levy kieputtaa sekin kuulijaa pitkällisesti luovivilla tunnelmavetoisilla sävellyksillä.

Melbournelaisviisikko on hengeltään hyvin lähellä kotimaisten Insomniumin ja Omnium Gatherumin rujoa surumielisyyttä. George Kosmasin ääni muistuttaa myös hämmentävän paljon jälkimmäisen laulajasta Jukka Pelkosesta. Samankaltaisuuksista huolimatta Be’lakorin painotus on selvästi enemmän progressiivisuudessa, jolla väännellään perinteisiä biisirakenteita. Lopputuloksena on ihan puhuttelevaa sävelvirtaa, joka meinaa kuitenkin lipua välillä tavoittamattomiin.

Toimivimmissa kappaleissa, jyhkeässä Locusissa ja sulavasti väritetyssä Hidden Windowsissa, paletti pysyy kiinnostavana, mutta jatkuvasti näin ei ole. Syinä keskittymiskyvyn notkahtamiseen ovat sävellysten ajoittainen terävyyden puute ja liika sisäänpäinkääntyneisyys, jotka aiheuttavat tiettyä hahmottomuutta.

Voiton puolelle tässä jäädään, mutta eväitä olisi parempaan.