Allergiani hitaasti raahustavaa doom metalia kohtaan tuppaa vuosiensaatossa vain yltymään. Erityisesti funeral doom ja vain ryömintään luottava death metal nostavat sisälläni vääränlaista raivoa. Perinteinen melodinen doom sen sijaan on oma lukunsa, sillä alan bändeiltä löytyy useimmiten ymmärrystä vanhakantaisen heavy metalin värimaailmasta, vaikka nuotit kenties hieman verkkaisemmin soitellaankin.
Suomalainen Cardinals Folly on osannut painottaa oikeita asioita erityisesti muutamilla tuoreimmilla kiekoillaan. Kauhu- ja esoteriakirjallisuudelta, vanhoilta vesimyllyiltä ja hulluuden rajoilla taiteilevalta mielisairaalapotilaalta tuoksuva yhtye ei laahusta laahustamisen ilosta vaan ymmärtää tarjoilla kuulijalleen ärsykkeitä.
Aloitusraita Stars Align Again kertoo kikkojen pysyneen osapuilleen ennallaan, mikä ei todellakaan haittaa. Yksinkertaisen toimivat laululinjat ja lyhyt kitarasoolo sekä melodiat ja etenkin mielenkiintoa ylläpitävät temponvaihtelut tekevät kappaleen, jossa tapahtuu yllättävän paljon ilman että vaikutelma olisi sekava.
Kakkosraita Deranging the Priest saa puolelleen jo pelkällä nimellään. Black Sabbathin kanssa leikittelevä raita pitää sisällään rokkaavasti etenevää riffiheviä, jossa puhdas laulu antaa paikoin tilaa rehelliselle rähjäämiselle. Vaikutelma on ärjy, mutta tähänkin raitaan on saatu mukaan bändille ominaista melodisuutta.
Kolmannen kappaleen kohdalla käy jo hämmästelemään, ollaanko tässä tekemässä speed metal -versiota doomista. Riehakkaasti kulkevan Witchfindersin jälkeen kaasujalkaa lasketaan kuitenkin jo perinteisemmän melodisen doomin tienoille.
Defying the Righteous Way toimittaa juuri sitä, mihin bändissä aikoinaan ihastuin. Musiikissa on tietty vaarallisuuden ja hallitsemattomuuden tunne. Ote on samalla sekä sävykäs, tarpeeksi monipuolinen että karkea.
Kahleista karannut pakkopaitapotilas on läsnä etenkin laulussa. Mikko Kääriäisen ääni vaati aikoinaan oman totuttelunsa, mutta nykyään se on sulautunut ehdottomaksi osaksi Cardinals Follyn perinteikästä mutta tunnistettavaa soundia.
Kaverin puhdas ja teknisesti hieman epämääräinen laulu saattaa repeytyä koska tahansa kohti hulluuden vuoria, eikä perinteisiä sääntöjä todellakaan noudateta. Tulkinnassa on eloa, inhimillisyyttä ja jotain, mikä kertoo, että mikrofonin varressa ei heilu kuka tahansa tauski.