Painuu kaikesta hyvästä huolimatta keskikastin kasvottomaan massaan – arviossa Nexorum

Julkaistu Infernossa 5/2020.

Nexorum
Death Unchained
Non Serviam

Norja tunnetaan black metalin mekkana, mutta vuonojen maan kuoloa osuu tutkaan huomattavasti harvemmin. Tässäpä siltä saralta aivan uusinta uutta, kun vuonna 2019 perustettu trondheimilaisviisikko tarjoilee esikoislevynsä.

Muun muassa Keep of Kalessin -yhteyksistä tunnettu miehistö on valinnut death metaliinsa blackened-tulokulman. Enkä tarkoita Metallican kappaletta. Death Unchained ei ole valtavan kaukana esimerkiksi Behemothin mustan metallin ja kuolon hybridistä, jossa sahataan synkissä oloissa jylhää ja jäätävää riffiä ja demppaukset ovat ryhdikkäitä.

Nexorum-debyytin äänimailma on murskaava, mutta samalla ilahduttavasti muovista napsutusta karttavan orgaaninen. Laulaja Terjen örinöissä on uhmakasta voimaa, kitaramurskeen seasta kuuluu basso ja rumpali Viadar Lehmann pyyhkii kioskistaan kovia fillejä ja suvereenia blasttoimitusta.

Kyseessä on aivan asiallinen mustunut kuolometallipaketti, mutta kaikesta hyvästä huolimatta Death Unchained painuu keskikastin kasvottomaan massaan, siihen armottomaan ja upottavaan hetteikköön, johon niin moni ihan pätevä orkesteri jää upoksiin. Levyä uskaltaa silti suositella kyseisen tyylilajin ystäville, ainakin mikäli totaalinen omaperäisyyden puute ei häiritse.