Pakanallisia tunnelmia ja maagisia näkyjä – arviossa Dust Mountain

Julkaistu Infernossa 9/2021.

22.12.2021
DUST MOUNTAIN
Hymns for Wilderness
SVART

Viisi vuotta sitten perustettu Dust Mountain oli alun perin Hietamäen sisarusten Tonin (Oranssi Pazuzu, Waste of Space Orchestra) ja Hennan (Cats of Transnistria, Henna & Houreet) ajatuslapsi. Myöhemmin mukaan liittyivät rumpali Jukka Rämänen (Hexvessel, Dark Buddha Rising), basisti Riku Pirttiniemi (Death Hawks) ja kitaristi-taustalaulaja Pauliina Lindell (Vuono).

Yhtyeen debyyttilevy ammentaa vähemmän yllättäen 1960- ja 1970-lukujen psykedeelisestä rockista ja outoilufolkista lisäten soppaan ripauksen doom-pörinää.

Hymns for Wilderness manaa esiin pakanallisia tunnelmia ja maagisia näkyjä. Joskus se on hyvin kepeän ja eteerisen, toisinaan taas hyvin uhkaavan kuuloinen. Orkesterin musiikki ei ole kuitenkaan aggressiivista, ainakaan sanan perinteisessä merkityksessä. Sen musiikissa asuva pimeys on pikemmin hautovaa ja hiipivää. Hyvänä esimerkkinä on hypnoottisesti etenevä Apollo, yksi levyn parhaista esityksistä.

Dust Mountainin musiikki on samanaikaisesti kepeää ja intensiivistä. Siitä löytyy avaruudellisia, jopa ambientmaisia elementtejä, mutta myös rytmisesti dominoivia ja eteenpäin puskevia aineksia.

Lisää luettavaa