Opeth-basisti Martin Mendezin sivuprojekti White Stones nappasi sopimuksen Nuclear Blastilta, mikä on tietysti yksi Opethissa soittamisen etuja. No, sarkasmi sikseen, onhan yhtyeellä ihan oikeita musiikillisiakin ansioita.
Orkesterin tekninen ja melodinen death metal muistuttaa Mendezin emoyhtyeen vuosituhannen alun tuotannosta, mikä ei ole lähtökohtaisesti mikään huono juttu. White Stones tosin pitää progeilunsa hieman tiivistetymmässä mitassa. Ehkä liiankin tiiviissä, sillä uusin levynsä ei kestä kuin hieman päälle 35 minuuttia ja jotkin sen aihioista olisivat kaivanneet jatkokehittelyä. Toisaalta on parempi, että levy on liian lyhyt kuin liian pitkä.
White Stones parantaa toisella levyllään juoksuaan selkeästi, mutta ei onnistu vieläkään saavuttamaan täyttä potentiaaliaan. Jämäkkään grooveen nojaava Chain of Command, fuusiosävyjä sisältävä Iron Titans ja energistä riffittelyä tarjoileva Freedom in Captivity edustavat levyn selkeästi parasta antia muiden esitysten jäädessä hieman valjummiksi.