Bändin ja albumin nimistä voinee päätellä, että kuolometallilla mennään. Ja tosi on: ryhmä louhii keskitempoista jyrnintää raskaasti ja likaisesti – bändikuvassa yhdellä jantterilla on päällä Convulse-paita.
Homma muistuttaa vanhan liiton silottelematonta ilmaisua paitsi kappaleiden myös soundien ja suoritteiden osalta. Tätä ei ole varmasti soitettu klikkiin eikä hinkkailtu ottoja atk:lla kuoliaaksi, vaan mörssäys tihkuu ihanaista visvaa ja saastaa.
Fleshrotin runttailu on pätevää ja tyydyttää vaivatta vanhakantaisen death metalin nälän. Tarttumapintaa on mukavasti, joskaan ei erityisen huomattavissa määrin. Paikoitellen menosta kuitenkin aivan rehellisesti innostuu.
Kuuluisaa viimeistä niittiä materiaali kuitenkin kaipaa, eikä pienestä lisävariaatiostakaan olisi haittaa. Vaikka ryömintävaihteella pääosin edetään, välillä sopisi ottaa ihan reippaastikin kierroksia.
Unburied Corpse on debyytiksi pätevä näyttö. Silti alle puolituntiseksi jäävälle paketille olisi ollut eduksi loistava biisi tai pari lisää ja hiukan muhkeampi soundi. Volyymia joutuu ruuvaamaan aika isolle, että puntissa alkaa väpättää.