Hieron käsiäni himokkaasti yhteen aina kun pitkän linjan räyhäbändi julkaisee uuden, kenties jopa entistäkin räyhäkämmän levyn. Periksiantamattomuus on hienoa!
Neljännesvuosisata ei ole Hero Dishonestin raivokasta hc-punkkia kesyttänyt. Osin suomeksi, osin lontooksi huudettu Flat Society säilyttää yhtyeelle ominaisen tyylin, mutta palasista on puristettu ylimääräiset pois. Pariminuuttiset kappaleet pelaavat tuhdilla ja hivenen vittumaisen diskantin säilyttävällä soundilla, jota laulajan äkämystynyt keuhkoaminen tukee.
Kappaleet eivät ole tälläkään kertaa luupäisen suoraviivaisia, vaan kaikkea leimaa ikään kuin hermostunut ja alati uusia suuntia hakeva ote. Etenkin rumpali takoo kannujaan kuin Muppet Show’n Elukka, eikä tämän kovempaa kehua ole. Tästä huolimatta biiseihin on saatu ihmeen terävää koukkua, eikä möykkä alistu kokonaisuutena pelkäksi meteliksi.
Melodista tarttumapintaa ansoitetaan matkan varrelle sen verran, että kuulija nielee mukisematta kovemmatkin kurimukset. Ja kun vajaa puolituntinen on ohitse, selkäsaunan ottaa mieluusti uudelleen.