George Lynch on maineensa ansainnut kitaristi, mutta myös tietyllä tavalla suurimman menestysbändinsä Dokkenin henkinen vanki.
Yksi Los Angeles -hevin tyylitajuisimmista kitaristeista olisi ansainnut enemmän suosiota kuin draamoille altis Dokken ja monet projektimaisemmat bändit ovat hänelle tarjonneet.
Uusin allianssi, laulaja Casandra Carsonin kanssa perustettu Cassandra’s Crossing, tuskin tulee muuttamaan asiaa nykyisessä musiikkibisneksen todellisuudessa. Oikeudenmukaisessa maailmassa tilanne olisi täysin päinvastainen.
Tähän mennessä kolme levyä julkaisseesta Paralandrasta mukaan napatulla Carsonilla on jumalattoman vakuuttava ääni, jossa yhdistyvät Lee Aaronin ja Lzzy Halen parhaat puolet. Strangerin ja Devastating Timesin kaltaisissa biiseissä yhdistellään Lynchille tuttua kohtalokkaamman laidan hard rock -kitarointia ja ylväitä laululinjoja. Ja ne soolot! Ne ovat erittäin, erittäin maukkaita ja luovia. Ne myös kikkailevat alleviivaamatta näppäryyttään ärsyttävällä tavalla.
Jos haluat tietää, mitä perinnetietoinen mutta tulevaisuuteen kurkotteleva melodinen hard rock voi parhaimmillaan vuonna 2024 olla, kannattaa ottaa Casandra’s Crossing tarkasteluun.