Festerday
The Four Stages of Decomposition
Svart
Suomalaisen death metalin undergroundia pöyhiessä vastaansa saa helposti kymmeniä tuttuja nimiä, joista moni on suorittanut jonkinlaista paluuta viime vuosina. Pääasiassa …And Oceans- ja Havoc Unit -ympyröistä sittemmin tutuksi tulleiden muusikoiden muodostama Festerday on katraan erikoisempia tapauksia.
Nämä vuosien 1990–92 välillä taltioidut äänitykset jäivät aikanaan varsin pienelle huomiolle. Kolmesta demosta sekä treeni- ja livetaltioinneista koostuva materiaali levisi maailmalle vain muutaman sadan nauhan voimin. Neuvottelut Peacevillen ja Wild Ragsin kanssa ehdittiin aloittaa, mutta aika loppui kesken. Festerdy hajosi, ja nimi jäi elämään vain harvojen huulilla.
The Four Stages of Decomposition -tupla tekee asiaan tervetulleen korjausliikkeen, sillä tämä ei todellakaan ole mitään hukkamateriaalia. Teini-ikäisten käsistä irronnut suomi- ja ruotsikuolon perinteitä noudatteleva mättö lisäsi mukaan aimo annoksen brittiläistä sairautta Carcassin ja kumppanien malliin.
Treeni- ja liveäänitykset eivät nouse demojen tasolle, mutta sisältävät puolisen tuntia missään muualla julkaisematonta musiikkia. Kelpo bonusta siis. Kakkoslevyn varsinainen pihvi löytyy demomateriaalista, jonka laatu tulee hienoisena yllätyksenä. Julmasti öristy ja vakuuttavasti ruhjottu tappaminen ei häpeä aikalaistensa rinnalla lainkaan. Sounditkin ovat napakasti kohdallaan. Erittäin positiivinen yllätys.
Paketin ensimmäinen kiekko tukee yhtyeen paluuta keikkalavoille, sillä se esittelee miehistön nykyisen suorituskunnon. Tarjolla on yhdeksän uudelleen äänitettyä ja työstettyä vanhaa raitaa, jotka on myös nimetty uudelleen.
Jyräävä soundi on tämän päivän työtä, mutta kunnioittaa ehdoitta klassista 90-luvun alun henkeä. Välissä on lähes 25 vuotta, mutta touhussa on edelleenkin ilmakitaraan käyvää imua. Näiden sävelmien kokeminen livenä tuleekin olemaan vuoden mielenkiintoisimpia hetkiä.
Tiedot eri äänitysten miehistöistä, paikoista, äänittäjistä ja vuosiluvuista ovat asianmukaisesti paikallaan. Sen kummempaa taustoitusta tai haastatteluja mukana ei kuitenkaan tule, mikä jättää bändin tarinan edelleen hieman hämäräksi. Kenties tarkoituksella?