Tasapainoisten albumikokonaisuuksien tekeminen ei ole ikinä kuulunut 1980-luvun alussa perustetun Treatin vahvuuksiin. Ruotsalaisen hard rock -yhtyeen onnistunein teos on vuonna 1987 ilmestynyt Dreamhunter, jonka sisältämä World of Promises päätyi myöhemmin jopa In Flamesin versioimaksi.
Treatin historiaan mahtuu lähes 15 vuoden täydellinen tauko, jonka jälkeen levyjä on tiputeltu joitakin. Lohdullista kyllä, laulaja ja toinen kitaristi näyttäisivät keikkuneen mukana alusta asti, eikä muutakaan miehistöä ole rekrytty aivan eilen.
Vanhoihin levyihinsä nähden bändi pistää nyt menemään hevimmällä ja vauhdikkaammalla otteella. Isoja kertsejä on yllättävän paljon ja levyn yleisfiilis piristävän positiivinen, mutta mittaa on aivan liikaa. Biisejä on kaksitoista, ja niiden kesto vaihtelee neljän ja reilun kuuden minuutin välillä. Omaperäisyyskään ei ole aivan huipussaan: esimerkiksi voimaballadihenkisen Magicin voisi myydä minulle minkä tahansa tämän genren bändin kappaleena, ja uskoisin kyselemättä.
Ylitarjonnasta ja pienistä vioista huolimatta levyä kuuntelee mielellään. Samassa asetelmassa olevien bändien meno on yleensä huomattavasti väsyneempää.